Poroja katsomassa
Tsadaa, hän on herännyt taas eloon (siis sekä blogi että päivittäjä :)! Kesältäkin jäi muutamat jutut, joten tässä tulee taas päivityksiä vähitellen...
Kesälomareissu suuntautui pohjoiseen. Tää ideahan sai alkunsa jo edeltävänä kesänä, kun tuli ajatus, että niin pohjoiseen pitäisi mennä, että pääsisi näkemään poroja! Siitä se idea sitten jalostui ja vielä kun saatiin naapurin matkailuauto lainaksi, niin eikun matkaan!
17.7.2013 Lappeenranta - Joroinen, 180 km
Päivä pakkailtiin, puunattiin ja varusteltiin autoa. Ajatus oli lähteä seuraavana aamuna aikaisin, mutta iltapäivällä alkoi polttelemaan; pitäisköhän tehdä lyhyt koeponnistus ja harjoitella jossain lähellä autossa nukkumista yksi yö. Niinpä puoli viiden aikaan startattiin kotoa ja päästiin jo melkein Joutsenoon, kun takapenkiltä kuului ensimmäinen "Koska ollaan perillä?". Tästä saattaa siis vielä tulla pitkä matka... (onneksi nykyajan mukuloita on helppo viihdyttää kannettavalla dvd:llä ja padilla). Imatran cittarin parkkiksella nautittiin hääpäivän illallinen ja yöksi ajettiin Joroisiin. Eka ilta ja nukkumaan käyminen oli jännitystä täynnä, mutta viimein uni tuli silmään.
Aamulla päätettiin (lue yritettiin) lähteä aikaisin liikkeelle. Aika pian huomattiin, että 1,5 tuntia on vakio, joka menee heräämisestä liikkeelle lähtöön. Yleensä Tonin kanssa herättiin kahdeksalta ja laitettiin ittemme lähtövalmiiksi ja aamukahvit porisemaan. Sitten herätettiin lapset ja sitten aamupalojen ja -pisujen jälkeen kello oli aina puoli kymmenen, kun oltiin tien päällä. Heti toisena matkapäivänä hoksattiin vaihtaa istumajärjestystä; huomattiin, että kun mie siirryin taakse ja lapset saivat istua vuorotellen edessä, se vähensi huomattavasti takapenkkiläisten nahistelua ja paransi näin kaikkien matkustusmukavuutta. Tänään olikin sitten ensimmäinen pitkä ajo edessä - pohjoiseen kuitenkin yritettiin heti, ettei siirtymämatkaan tuhrautuisi niin paljon aikaa. Eikä se meno maailman nopeinta ollut; ajokkimme maksiminopeus oli 80 km/h, joskus hurjassa imussa alamäkeen nopeusmittari kolkutteli satasessa. Mutta eipä siinä mitään, myöhän oltiin leppoisalla kesälomamatkalla. Eikä toisen matkapäivän saldo huono ollut; ensimmäinen poro tienposkessa nähtiin jossain Kajaanin ja Ranuan välissä - matkan tavoite siis täytetty :) Illansuussa saavuimme Ranuan leirintäalueelle, saunoimme ja kasasimme uskollisen matkakumppanimme Lucifer-hiiligrillin.
Heti aamusella suuntasimme Ranuan eläintarhaan katselemaan eläimiä. Ja kyllä niitä siellä olikin - jääkarhusta lähtien! Eläinten ihmettelyn, evästelyn ja matkamuistojen valinnan (täältä matkaan liittyivät Rolle Kettunen sekä Sarvipää) jälkeen jatkoimme Tornioon ja edelleen Haparandan Ikean lihapullapatojen äärelle. Yöpaikaksi valitsimme leirintäalueen Ruotsin puolelta ja ajoimme hieman alaspäin Perämeren rannalle Seskaröhön. Paikka oli tosi mukava; livemusiikkia ja merimaisemaa.
Aamusella tsekkasimme Haaparannan outletit ennen kuin jatkoimme matkaa Ruotsin puolta ylöspäin. Aavasaksan kohdalla jouduimme palaamaan Suomeen, Tornionjoen toiselle puolelle, sillä tie kävi länsinaapurin puolella niin pomppuiseksi, etteivät takapenkkiläiset meinanneet enää kestää tuoleissaan. Heinäkuinen sää viileni mitä pohjoisemmaksi ajettiin ja tässä vaiheessa kävi jo mielessä, että lapsille ainakin on pakko ostaa sukkahousut jostakin. Illansuussa saavuimme Enontekiön Hettaan ja nautiskelimme retkiaterian autossa. Iltasella lämpeni vielä perhesauna ja uskaliaimmat polskahtivat jääkylmään jokeen. Kylmää ja hyttysiä - Suomen kesäistä Lappia parhaimmillaan :)
Enontekiöstä kurvasimme Norjan puolelle ja ajelimme päivän Norjan Lapissa, kunnes palasimme Karigasjoelta takaisin Suomen puolelle. Päivä sattui sunnuntaiksi, joten kaikki paikat (tai siis ne kaksi kylää, joiden läpi ajoimme) olivat suljettu. Lisäksi päivä oli sateinen, joten maisemat ja nähtävyydet katselimme autosta käsin. Jälkikäteen huomasimme, ettei Norjasta tullut yhtään kuvaa ja Vilja oli oikeastaan ainut, joka edes astui Norjan maaperälle, kun kerran kävi tienpientareella puskapissalla :) Suomen puolelle tultaessa lähdimme ajelemaan alaspäin ja Kaamasessa täytimme vatsamme maistuvalla poronkäristyksellä. Jatkoimme vielä matkaa ja Saariselällä pysähdyimme ihailemaan Kaunispään maisemat ja nauttimaan kuuluisat munkkikahvit. Yöpaikan bongasimme karavaanareiden lehdestä ja valintamme oli, sijaintinsa perusteella, Vajusuvanto Sodankylässä. Leirintäalueiden valinta oli kyllä ihan randomia; lehti esitteli paikat ilman luokitusta, eikä hintakaan kertonut mitään. Joskus sai tosi luksusfasiliteetit ihan edullisesti ja joskus taas kalliimpi paikka oli ollut kukoistuksessaan joskus 70-luvulla. Tää kyseinen paikka oli kyllä ihan omassa sarjassaan... Jo paikkaa lähestyessä alkoi epäilykset heräämään ja epäiltiin ettei paikka ole enää olemassakaan, mutta luotettiin kuitenkin navigaattorin ohjeisiin. Perille löydettiin ja vaikka paikka näytti lähinnä suljetulta, niin jostain esiin kaivautui varsinaisessa kunnossa oleva paikan isäntä. Jäätiin kuitenkin yöksi telttailevan saksalaispariskunnan kanssa ja loppuilta sitten ihmeteltiinkin isännän ja tämän vieraiden meininkiä. No, rantasauna lämpeni ja nurmikenttä oli ihan tasainen yöpymistarkoitukseen. Illalla kävi mielessä elokuva "Tiedän, mitä teit viime kesänä" ja aamulla päätettiin kurvata paikalta pois vähin äänin. Tosin Vilja totesi aamulla, että tää oli kyllä niin hyvä paikka, että täällä olisi voinut olla vaikka toisenkin yön...! :)
Sodankylän leirintäalueen lappilaisesta menosta toivuttuamme kurvasimme Rovaniemelle; Napapiirille ja joulupukin pajakylälle. Täällä näimme joulupukin pääpostin, lahjapuodit sekä huipennuksena tapasimme itse joulupukin Joulupukin Kammarissa. Kyllä siinä riitti ihmeteltävää niin lapsille kuin aikuisillekin. Joulupukilta jatkoimme Ounasvaaralle, jossa Toni ja Vilja kävivät laskemassa hurjat kyydit kesäkelkkaradalla. Kelkkarata oli pituudeltaan 750 m ja korkeuseroakin oli 110 m - vauhtia siis piisasi! Seuraava yöpaikka löytyi Puolangalta.
Puolangan majoituksesta matka jatkui Vuokattiin ja vihaisten lintujen puistoon. Kyllä sitä oltiin odotettukin! Iltapäivä meni siis hikisesti vekottimesta toiseen juostessa. Leirintäalue Kattivankkuri oli muuten ihan superi ja parkkeerattiin ihan leikkipaikan kupeeseen. Iltasella lapset pääsivät vielä kokeilemaan polkuautoja.
Aamupalan jälkeen pulahdimme virkistäytymään Katinkullan kylpylään. Monien altaiden, laskujen ja vesiputousten jälkeen matka jatkui kohti viimeistä yöpaikkaamme Joensuussa. Tämä viimeinen yö vietettiin pohjoiskarjalaisissa luksusolosuhteissa Jutalla ja Hipolla (vaikka oli se matkailuautossakin nukkuminen ihan jänskää). Iltasella vedimme parit robinit ja hevisaurukset karaokessa ja kävimme oikein ravintolassa syömässä. Tädin sanoin aiheuttamassa pahennusta, vaikka ihan suht kiltisti lapset kyllä jaksoivat käyttäytyä :)
Aamupäivällä kävimme Jutan ja Hipon kanssa Linnunlahden arboretumissa ja Botaniassa ihailemassa trooppisia kasveja, perhosia ja lintuja. Lounaaksi täytimme vatsamme torin jättihamppareilla (kiitos vaan ameriikan poijaat hilligrilleineen, teidän palvelujanne tuli testattua useampaan otteeseen tänä kesänä ;) ja niin alkoivat viimeiset kaartelut kohti kotia. Lappeenrannan ja kotipihan saavutimme kuuden maissa illalla ja eikun auton purkuun ja siivoukseen. Kymmenen päivää ja 2 704 kilometriä. Yllättävän kivuttomasti sujui tällainenkin autossa istuminen - pienimmät matkustajat jaksoivat, kun välillä oli riittävän hauskoja tapahtumia. Välillä siis pohjoiseenkin päin - ja nähtiinpä ainakin niitä poroja vaikka kuinka paljon!
1 kommentti:
Mie oon juttuja jo ootellukki tääl! Ja hyvinhän myö käyttäydyttiin ravintolassa!
Jutta
Lähetä kommentti